Se alkaa taas

Tää taitaa olla miun viides blogi, jota aloittelen. Pessimistisesti tiedän, että tämäkin jossain vaiheessa hiipuu. Tottakai. Mutta yritetään.

Edellinen blogini (www.oman-tien-etsija.blogspot.com) taisi hiipua ihan motivaation puutteen johdosta. Taikka sen pintaraapaisun vuoksi. Niin pinnallista ja mitäänsanomatonta tekstiä, mistä mie en saanut mitään irti, saati sitten kukaan lukija. Joten nyt yritän olla avoin, kertoa mielipiteitäni ja ajatuksiani. En ole kummoinen kirjoittaja saatika ajattelija, mutta ehkä tää blogi on enemmän miuta itseä varten? En tiedä. Toki, onhan se piristävää jos joku tätä eksyy lukemaan.

Naiivi Räsy Prinsessa. Hupsu nimi blogille, mutta tavallaan koen sen omaksi. Sellainen mie vähän olen. Oman elämäni prinsessa, mutta samalla niin pilvilinnassa elelevä ja sinisilmäisesti katson maailmaa ja uskon ihmisistä hyvää. Räsy ilmaisu ehkä tulee siitä, kuinka kolhuja on tässä miltein 20 vuoden aikana tultu saatua. Tää "naiivi räsy prinsessa" tulee myös esiintymään miun uudessa biisissä, tosin biisi ei kerro miusta. Ei ainakaan kirjaimellisesti.

Jotenkin uuden blogin aloittaminen on vaikeaa. Pitäisi aina esitellä itsensä niin, että jokainen lukija saa jonkinmoisen kuvan kirjoittajasta. En mie osaa. Tälläinen mie olen. Ajatusmaailma on sekameteli soppaa, aasinsillat ovat miun erikoisuus ja en ajattele asioita niinkään realistisesti. Osaan kyllä olla valittava ja pessimistinen, jos sille tuulelle satun. Silti, miun maailma on täynnä unelmia, salattuja haaveita, vaihtoehtoisia loppuja ja salaisuuksia. Todella vaikeaa selittää. Nätyn (Tampereen näyttelijäntyön koulutusohjelman) ennakkotehtävissä oli tänä vuonna tehtävänä kirjoitelma: "Millaisessa maailmassa minä elän?" ja siinä yritin jotenkin diplomaattisesti ilmaista omia ajatuksiani. Sen voin tähän alle liittääkkin, jos jotakuta kiinnostaa. 

Ensimmäisenä, haluan pyytää anteeksi jatkuvia kirjoitusvirheitäni. Yhdyssanat ovat heikkouteni. En edes enää jaksa tarkistaa blondina googlesta, onko se nyt yhteen vai erikseen. Yläasteella äikänopettaja antoi muistisäännöksi: "Laita sanojen väliin sana punainen ja katso sopiiko se siihen, jos sopii, sana ei ole yhdyssana", mutta paskat. Miun päässä jotkut yhdyssanat kuullostaa "punainen"- sanan kanssa erinomaisilta. Ehkä se kertoo vain huonosta äidinkielestä. Ja miusta piti tulla yläasteella vielä äidinkielenopettaja. Haha. Ehkä ihan hyvä näin.

Ei kai tässä sitten muuta. Katsotaan miten tää pyörähtää nyt käyntiin. Halusin tähän postaukseen kuviakin liittää, joten liitän tämän päiväiset kuvailut. Angiinasta toipuilen, mutta miulla ei ole kuumetta sun muuta ollut tämän ohella, joten tylsyyteni keskellä menin ulos räpsimään vähän kuvia. Varsinkin kun ulkona ei ole tällä hetkellä tappo pakkaset. 

MILLAISESSA MAAILMASSA MINÄ ELÄN

”Mari elää ihan omassa maailmassaan”, kirjoitti ala-asteen opettajani arvioituaan kirjoitelmaani. Maailmani on ollutkin aina värikäs, dramaattinen ja unelmia täynnä. Haaveilin jo pienenä muusikon ja näyttelijän ammateista kirkkain silmin. En epäröinyt unelmieni realistisuutta.  Minun maailmassani kaikki on mahdollista.

Maailmankuvani on samaan aikaan niin laaja kuin suppea. Tiedostan sodat ympärilläni, kehitysmaiden hädänhuudot ja poliittiset tilanteet. Tiedän, että maailmassa on vääryyttä, pahuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Näin ollen unelmoinkin maailmasta ilman näitä kolmea tekijää. Kuitenkin sisälläni elää pieni naiivi lapsi, joka näkee maailman vaaleanpunaisin silmin. Elän omassa kuplassani, jossa kuvittelen maailman paremmaksi paikaksi kuin se on. Minun maailmassani kaikkien asioiden on tapana järjestyä ja muuttua ajan myötä paremmaksi.

Maailma, jossa minä elän, koostuu rakkaista ihmisistä, musiikista, teatterista, tasa-arvosta, rakkaudesta ja mielikuvituksesta. Minulle rakkaat ihmiset tukevat minua, työntävät minua eteenpäin tarvittaessa tällä retkellä ja jakavat kanssani tämän maailman kauneuden. Musiikki on minulle kuin happi, terapiakeino käsitellä asioita ja toteuttaa itseäni. Musiikki on iso sektori maailmastani. Teatteri on aina ollut iso asia maailmassani. Nytkin elän teatterin ympäröimänä kokopäiväisesti Teatteri Rajarikon myötä. Tällä hetkellä Teatteri Rajarikko onkin koko maailmani. Toivon mukaan teatteri on myös tulevaisuudessa sitä. Tasa-arvo on tärkeä asia maailmassani. Jokaisella meillä tulisi olla samat oikeudet sukupuolesta, seksuaalisesta suuntautumisesta taikka ihonväristä huolimatta.

Rakkaus on maailmani tukipilari, joka kannattaa vaikeissakin paikoissa. Rakkauden tunne saa itseni kokemaan tärkeäksi. Mielikuvitus on isona osana maailmassani. Se on valtava voimavara, jolla saan asioista paremman näköisiä ja tuntuisia. Ilman mielikuvitusta, maailmani olisi karu, mustavalkoinen ja suora.

Tiivistettynä, maailma jossa minä elän, on kaunis, unelmia täynnä ja toivoa. Maailmassani on pahuutta, mutta vielä pienen lapsen silmin koitan sitä värittää mieleni mukaan. Maailmani on hektinen, spontaani ja välillä tuntuu, ettei tämä kaikki kestä kauaa. Näin ollen yritän parhaani nauttia jokaisesta sekunnista, jonka vietän maailmassani, maailmassani, joka on täynnä unelmia ja missä mikään ei ole mahdotonta.