Katsoin papananaaman vlogi videon, missä hän puhui, kuinka parisuhde ei ole saavutus. Mietiskelin argumenttia hetken ja lopulta itsekin havaitsin olevani samaa mieltä.
Jotenkin media ja muut ihmiset ympärilläni ovat syöttäneet minulle samaa pavunvartta: jos olet yksin, olet epäonnistunut. Elämämme tavoitteena on rakastua, lisääntyä, perustaa perhe ja kehuskella niillä omilla lapsilla. Älkäämme unohtako saman kuosisia tuulipukuja. Jos jäät yksin, olet epäonnistunut elämässäsi. Game over. Parempi onni ensi kerralla.
Miksi se on näin? Tekeekö vastakumppani, nyt mies tai nainen, sinusta kokonaisen ja paremman ihmisen? Onnellisen? Kyllä, varmasti onnellisen. Ihminen on seurallinen ja kaipaa rinnalleen toista, tukea. Silti en koe parisuhteessa olevien ihmisten olevan minua parempia. Ennen ehkä koin sen niin, kun ensimmäinen parisuhteeni alkoi 16-vuotiaana. Jotenkin ajan myötä, olen ymmärtänyt, että olen yhtä hyvä ja onnistunut ilmankin toista osapuolta. Olen nyt ollut "yksin" yli puoli vuotta. Kyllä, välillä minullekin tulee niitä läheisyyden kipeyden tunteita ja epätoivon syviä huokauksia, kuinka jään yksin. Sitä minä pelkäänkin, mutta nyt vasta hyväksyn, kuinka en ole epäonnistunut. Olen nyt vain yksin.
En tarvitse toista ihmistä kokemaan itseni kokonaiseksi. En Haloo Helsingin - Kuussa Tuulee kappaleen mukaisesti etsi rakkautta etsimällä, silloin se ei vastaan tule. Koen, että mahdollinen "elämäni prinssi" on vasta tulossa. Nyt elän sitä aikaa, kun tarkoitukseni on rakentaa minua itseäni. Oppia itsestäni, elää itseäni varten. En halua mennä tuonne Joensuun taikka Lappeenrannan yöhön huutelemaan kaduille, että täältä saisi itselleen tyttöystävän. Ehei, kuka tahansa ei kelpaa. Tulee mieleen ihan se Ellinooran biisi Carrie.
Ehkä sekavia ajatuksia mätätty päällekkäin. Ehkä pointtini on, ettei yksin oleminen tarkoita epäonnistumista taikka vähennä sinun ihmisarvoa taikka onnistumista. Ei parisuhde ole saavutus. Se on hyvä, jos ihmiset löytävät rinnalleen toisen, jonka kanssa kokevat itsensä hyväksi ja nauttivat toisen seurasta. Minulla on vielä koko elämä aikaa ja nyt nautin tästä yksin olosta. Ehkä joku päivä joku sekoittaa pääni totaalisesti, en tiedä.
Tein itseasiassa aiheesta biisin joskus parisen kuukautta sitten:
Perhe perusta ota paljon lainaa pankista,
rakasta, tee lapsia.
Ottakaa valkokuvia, kehuskelkaa omilla lapsilla,
ostakaa tuulipuvut saman kuosiset.
Arvot, normit, etiikka huutaa: vain rakkaus tuo onnea,
mä liftaan yksin ojassa.
Pelkään että yksin jään elämään,
ettei kukaan mua rakasta tai muista mua jouluna.
Pelkään hiljaisuutta, yksinäistä täysikuuta,
että mut umohdetaan, eikä aurinko nousekaan.
Tässä nyt oli vain ensimmäinen säkeistö, mutta hieman ajatuksia aiheesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti